Saarna-arkisto

19.1.2025 Samuel Ruohomäki_Mitä Raamattu sanoo sukupuolista

19.1.2025 Kimmo Leino_Toivo elämää kantavana voimana

Toivo elämää kantavana voimana 
Abraham – Toivoi, vaikka kaikki näytti mahdottomalta
”Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut. Hän uskoi tulevansa monen kansan isäksi tämän sanan mukaisesti: ”Niin paljon on sinun jälkeläisiäsi oleva.””  (Room 4:18)
”Sitten Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.” Herra sanoi vielä hänelle: ”Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.”” (1. Moos. 15:5)
 
Toivo ei riipu olosuhteista
Abrahamin toivo ei perustunut olosuhteisiin, sillä hän ja Saara olivat hyvin vanhoja eikä heillä ollut lasta. Hänen toivonsa oli luottamus Jumalaan, joka oli luvannut jälkeläisiä ja siunauksen kaikille kansoille hänen kauttaan. Toivo sai Abrahamin lähtemään tuntemattomaan maahan ja odottamaan kärsivällisesti lupauksen täyttymistä.
 Kun kohtaamme tilanteita, jotka vaikuttavat mahdottomilta – esimerkiksi työttömyyttä, terveyshaasteita tai lapsettomuutta – voimme luottaa, että Jumalan lupaukset kantavat. Jumalan lupaus Abrahamille muistuttaa, että Jumala toimii jopa tai ehkä juurikin silloin, kun kaikki näyttää epätoivoiselta. 
Tikvah (תִּקְוָה) – Kirjaimellisesti “odotus” tai “toivo” Tikvah tarkoittaa vahvaa toivoa, odotusta tai luottamusta siihen, että jokin hyvä tapahtuu. Se on toivo, joka perustuu Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.
“Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatuksia; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon (tikvah).” (Jer. 29:11)
Joosef – Toivo koettelemusten keskellä
”Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa.”  (1. Moos. 50:20)
”Herra oli Joosefin kanssa, ja hän menestyi kaikessa.” (1. Moos. 39:2)
Toivo vastoinkäymisissä
Joosef myytiin orjaksi ja joutui vankilaan syyttömänä. Kuitenkin hän piti kiinni toivosta Jumalan oikeudenmukaisuuteen, ja lopulta hän nousi Egyptin toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. Hänen uskonsa ja toivonsa auttoivat häntä pysymään uskollisena ja näkemään Jumalan johdatuksen vaikeuksien keskellä.
Kun elämässä tulee koettelemuksia, voimme muistaa, että Jumala voi käyttää jopa vaikeuksia hyväksemme. Esimerkiksi epäonnistuminen, valheelliset huhut tai syrjintä työpaikalla voi olla askel kohti suurempaa suunnitelmaa, kuten Joosefin tarinassa.
Daavid – Toivoi vihollisten keskellä
”Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle.” (Ps. 27:14)
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Ps. 23:1)
Toivo vainottunakin
Daavid eli suuren osan elämästään paossa, vihollisten ja jopa kuningas Saulin vainoamana. Koko tämän ajan hän luotti Jumalan lupaukseen, että hänestä tulisi kuningas. Toivo Jumalassa vahvisti häntä ja sai hänet ylistämään Jumalaa jopa vaikeuksien keskellä.
Kun kohtaamme vastustusta tai vaikeita ihmissuhteita, voimme seurata Daavidin esimerkkiä. Psalmien rukoukset ja ylistykset opettavat turvautumaan Jumalaan ja odottamaan kärsivällisesti Hänen johdatustaan. 
Qavah (קָוָה) – “Odotus tai sitkeä toivo” Qavah viittaa odottamiseen, mutta sillä on vivahde “jännittynyt odotus” – kuin venytetyn köyden jännite, joka odottaa purkautumistaan.
“Mutta ne, jotka Herraa odottavat (qavah), saavat uuden voiman, he nousevat siivilleen kuin kotkat, he juoksevat eivätkä väsy, he vaeltavat eivätkä uuvu.” (Jes. 40:31)
Job – Toivoi kärsimyksissään
”Vaikka hän surmaa minut, häneen minä panen toivoni.” (Job 13:15)
”Minä tiedän lunastajani elävän.” (Job 19:25) 
Toivo, vaikka kaikki on menetetty
Job menetti kaiken: perheensä, omaisuutensa ja terveytensä. Silti hän piti kiinni toivosta, että Jumala on oikeudenmukainen ja että lopulta Hänen suunnitelmansa selviäisi. Jobin toivo Jumalan ennallistavasta voimasta kantoi häntä vaikeimman kärsimyksen läpi.
Jobin tarina muistuttaa meitä siitä, että kärsimys ei tarkoita sitä, että Jumala rankaisee meitä tai on hylännyt meidät. Kun kohtaamme elämän suuria menetyksiä, voimme luottaa siihen, että Jumala näkee ja ymmärtää kipumme, ja että Hänellä on lopulta hyvä suunnitelma elämällemme. 
Yachal (יָחַל) – “Odottaminen kärsivällisesti” Yachal tarkoittaa odottamista tai luottavaa kärsivällisyyttä, erityisesti Jumalan toiminnan odottamista. Tämä sana korostaa pitkäjänteisyyttä ja kestävyyttä.
“Hyvä on hiljaisuudessa toivoa (yachal) Herran apua.” (Valit. 3:26)
Jeesus – Ikuinen toivo
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi.”
(Joh. 16:20)
”Mutta me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Kaiken tämän lisäksi tänään on jo kolmas päivä siitä, kun se tapahtui.” (Luuk. 24:21)
“Hänen tähtensä teitä vainotaan, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)
“Hänen kärsimyksensä tähden hän näkee valon ja tulee ravituksi.” (Jes. 53:11)
”Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.” (Hepr. 6:19)
Tarvitsiko Jeesuskin toivoa?
Jeesuksen toivo oli täysin sidottu Jumalan suunnitelman täyttymiseen hänen elämässään. Hänen tehtävänsä maan päällä oli sovittaa ihmiskunta Jumalan kanssa ja se vaati suurta kärsimystä. Ristiinnaulitsemisen edessä Jeesus piti kiinni toivosta, että Jumalan tahto toteutuu ja tuo iankaikkisen elämän kaikille, jotka uskovat Häneen.
Jeesuksen täysi ihmisyys mahdollisti myös kiusauksen olla epätoivoinen.
Jeesuksen toivo antaa meille esimerkin siitä, että vaikka elämässä kohtaamme vaikeuksia ja uhrauksia, voimme luottaa Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan. Tämä toivo antaa meille voimaa kohdata haasteet rohkeasti ja kestää, koska tiedämme, että Jeesus on voittanut kuoleman.
Toisaalta opetuslasten luottamus ja sen horjuminen antaa meille inhimillisen perspektiivin ja lohdun luvasta epäonnistua toivottomassa tilanteessa.
Ankkuri on toivon vertauskuva. Sitä voitiin käyttää paitsi paikalla pysymiseen, myös ohjaamiseen. Ohjaaminen oli samaa kuin nykyisinkin tunnettu ankkurin laahaaminen. Sielun ankkuri vetää meitä vastustamattomasti kohti Jumalan iankaikkista maailmaa. 
Toivo jokaisen elämänvaiheen keskellä
Abraham opettaa odottamaan kärsivällisesti Jumalan lupauksia.
Joosef muistuttaa, että vaikeudet voivat olla osa Jumalan suurta suunnitelmaa.
Daavid osoittaa, että Jumalaan turvautuminen tuo voimaa vihollisten keskellä.
Job rohkaisee pysymään kiinni Jumalassa kärsimyksenkin keskellä.
Jeesus on täydellinen esimerkki toivosta, joka perustuu Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan. Ja hänestä on tullut toivo koko maailmalle.
Toivo ei ole vain passiivista odottamista, vaan aktiivista luottamusta Jumalan uskollisuuteen kaikissa elämän vaiheissa.

19.1.2025 Heli Leino_Terveisiä Kenian Kitalesta

12.1.2025 Samuel Ruohomäki_Mitä raamattu sanoo sodasta

5.1.2025 Pekka Havupalo_Tässä olen, lähetä minut

Tässä olen, lähetä minut
 
Jumalan esittämä kysymys on mielenkiintoinen. Se kertoo, että on asioita, joita Jumala tekee vain yhdessä ihmisten kanssa ja heidän välityksellään. Se kertoo Jumalan luottamuksesta vajavaisiin ihmisiin. Jesaja kuuli kysymyksen, mutta sitä ei kohdistettu vain hänelle. Siinä ei mainittu tehtävää. Jumala ei etsinyt ihmistä, joka on motivoitunut tehtävästä vaan yhteydestä Jumalaan ja olisi siksi hänen käytettävissään ilman rajoitteita. Sama kysymys kaikuu edelleen Hengen maailmassa. Aikojen saatossa melkein kaikki Jumalan omat ovat kuulleet sen ja vastanneet siihen eri tavoin. Aabraham: tässä olen, mennään yhdessä. Mooses: tässä olen, lähetä joku toinen. Joona: tässä olen, mutta en kauan. Mikä on sinun vastauksesi? Jesaja ilmoittautui vapaaehtoiseksi, vaikka ei tiennyt tehtävän sisältöä. Vastaus kumpusi yhteydestä, luottamuksesta ja kiitollisuudesta. Mikä oli prosessi, joka johti vapaaehtoisuuteen?
 
I             Inhimillisen turvan purkaminen, j. 1
Ussia oli menestyksekkäin kuningas Salomon jälkeen, tehokas hallinnoija, kyvykäs sotajohtaja. Hänen 52:n vuoden hallinta-aikanaan Juudea kasvoi ja menestyi kaikin tavoin. Samaan aikaan Assyria vahvistui ja loi uhkaa. Kansa luotti Ussiaan ja hänen armeijaansa (yli 300.000 miestä).
Kun Ussia kuoli, Jesaja sai nähdä Jumalan. Kun pienempi kuningas väistyi, Jesaja sai nähdä suuremman kuninkaan. Joskus Jumala purkaa meiltä inhimillisen luottamuksen kohteita, jotta voisimme nähdä Hänet. Ihmiset, joihin olemme turvautuneet, muuttavat pois. Taloustilanne, terveys tai yhteiskunnalliset olosuhteet muuttuvat huonompaan suuntaan.
 
II            Jumalan kohtaaminen, j. 1-5
Jesaja kohtasi Jumalan tavalla, joka muutti hänen koko loppuelämänsä. Kun Ussia kuoli, Jesaja näki Jumalan, joka elää ikuisesti. Kun Ussian valtaistuin jäi tyhjäksi, Jesaja näki valtaistuimen, joka ei koskaan horju. Jesaja näki häivähdyksen Jumalan valtasuuruudesta. Jesajan sanat riittivät kuvaamaan Jumalan vaatteiden liepeitä. Sitten sanojen voima murtui.
Jesaja näki myös Jumalan lähimmät palvelijat, serafit, jotka olivat täydellisesti valmiita palvelemaan ja ylistämään. Ne peittivät kasvonsa, koska täydellisimmätkin luodut häikäistyivät Jumalan kirkkaudesta. Ne lensivät nopeasti täyttämään Jumalan toiveet. Ne olivat haltioituneita Jumalan pyhyydestä. Pyhä on absoluuttisesti rehellinen, eettisesti puhdas, äärimmäisesti tosi. Jeesuksessa ilmaistu Jumalan pyhyys on luokseen kutsuvaa. Se on sulatusuuni, joka muuttaa jokaisen, joka siihen astuu. Se on sisäisen vallankumouksen voitonlippu.
Jumalan pyhyyden kohtaaminen johti Jesajan kohtaamaan oman syntisyytensä, j.5. Edellisessä luvussa hän oli viidesti julistanut tuomiota toisten synneille Jes. 5: 8,11,18,20,21. Jumalan pyhyyden edessä tarkasteluun nousi oma syntisyys.
Jesaja löysi omasta elämästään saman perussynnin kuin koko muulla kansalla: saastaiset huulet eli epäpuhdas kommunikaatio. Se taas juontaa juurensa epäpuhtaasta sydämestä, ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”, Matt. 12:34. Voi olla, että Jesajan oman kommunikaation puutteet nousivat pintaan, kun hän katseli Jumalaa ja kuunteli, kuinka puhtaasti serafit ylistivät häntä.
  
III           Anteeksisaaminen, j. 6-7
Jesaja piti tilannettaan toivottomana ja tuhoutumistaan varmana. Siksi hän ei edes pyytänyt armoa. Silti Jumalan anteeksiantava ja synnit pois pyyhkivä armo ilmestyi, kun serafi lensi toteuttamaan Jumalan tahtoa.
Serafi otti hehkuvan hiilen polttouhrialttarilta. Tällä alttarilla oli uhrattu eläimiä syntien sovitukseksi esikuvana Jeesuksesta, joka 700 vuotta myöhemmin uhrattiin Golgatalla, että me voisimme saada syntimme anteeksi. Jumala on säätänyt niin, että ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantoa. Syyllisyyden poistaminen ja syntien sovitus annettiin täytenä lahjana.
 
 
Tämä prosessi johti siihen, että Jesaja ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Sen tähden meillä on Jesajan kirjan aarreaitta käytettävissämme. Vielä paljon suurempi rikkaus ja armo avautuivat meille, kun sama keskustelu, jonka Jesaja kävi Jumalan kanssa, käytiinkin kolmiyhteisen jumaluuden sisällä. Silloin Jeesus vastasi Isän kysymykseen: ”Tässä olen, lähetä minut.”
 
Oletko huomannut, että tänä aikana meidän ympäriltämme puretaan inhimillisiä turvarakenteita? Tämä valmistaa tietä kaipaukselle Jumalan syvempään kohtaamiseen. Jumalan lähellä näemme syntisyytemme syvyyden ja Jumalan armon käsittämättömät mittasuhteet. Silloin sydämemme on valmis kuuntelemaan, kun Jumala kysyy: ”Kenet minä lähetän? Kuka menee puolestamme?” Jesajan vastaus: ”Tässä olen, lähetä minut” oli syvästä kiitollisuudesta kumpuava reaktio Jumalan armoon. Mitä sinä vastaat tänään?

29.12.2024 Kari Ketoja_Jumalanpalvelus

8.12.2024 Sanna Kankaanpää_Kutsu palvelemaan

1.12.2024 Kaisa Fischer_Jumalanpalvelus 1. adventti

24.11.2024 Akseli Mäkelä_Jeesus tuomitun toivo

17.11.2024 Jesse Hokkanen_Iltajumis