Saarna-arkisto

 Elämä Hengessä
Tekstit: 1. Moos 12:1-3; Jesaja 44:1-5; Gal 3:1-14
Mitä sinussa herää kun kuulet puhuttavan Pyhästä Hengestä?
Pelkoa, ahdistusta, vajaamittaisuutta … Kaipuuta, iloa, odotusta …
Mikä on Pyhän Hengen lahjan tarkoitus? Miksi se on niin iso juttu?
Gal 3:8, 14, 29
Se on Aabrahamille, ja myöhemmin profeetoille, annetun lupauksen täyttymys siitä, miten siunaus tulee kaikkien kansojen osaksi
Aabrahamille luvatun siunauksen sisältö: tekee eläväksi ja tekee osalliseksi erityisestä suhteesta Jumalaan — Jumalan kansa
Pyhä Henki on Kristuksen työn tähden annettu luvatun siunauksen välittäjä, joka tekee meidät hengellisesti eläväksi, ja osalliseksi Jumalan perheeseen — uuden liiton Jumalan kansaan
Gal 3:21-22
Pyhän Hengen lahja on vastaus ihmisen ongelman juurisyihin — synnin voimaan
Laki paljastaa synnin, ja voi hillitä sitä, mutta se ei kykene vapauttamaan synnin vallasta
Gal 3:2-13
Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen uskon perusteella ohjaa elämään armossa
Lain teot eivät ole tie siunaukseen ja Hengen elämään
Uskon luottamus tekee osalliseksi Hengen elämästä
Mistä Pyhän Hengen saaminen on siis merkkinä?
Se on merkki siitä että Kristuksen uudeksi luova voima on läsnä sinussa - Se on merkki siitä, että olet osallinen Jumalan perheeseen
Mistä sitten tietää että Pyhä Henki on minussa?
Pyhä Henki herättää uskon ja sinetöi uskon suhteen Kristukseen (sisäinen todistus);
Onko sinulla usko Jeesukseen?
Voitko tunnustaa, että Jeesus on Herra?
Kristityn elämä on alusta loppuun saakka Hengen elämää
Ei ole Kristittyä, Kristuksen omaa, jolla ei ole Pyhää Henkeä
Kokemus Pyhästä Hengestä on kasvavaa laatua
Jumala haluaa, että me täytymme jatkuvasti Pyhällä Hengellä (Efes. 5:18):
Pyhän Hengen hallintavalta kasvaa meissä ja muuttaa meitä (Gal 5).
Pyhän Hengen voima tulee esiin meissä ja meidän kauttamme armolahjoissa ja ihmeissä (Gal
3:5).
Elämä Hengessä on kuitenkin jännitekentässä elämistä: elämään liittyy vielä kärsimys, mutta samalla Jumalan voiman kokemus (Gal 3:1, 4)

Raamatunkohta:             Apt. 2:41-42                                                                             
Teema: Seurakuntaelämän peruspilareita
 
Taustalla on Jeesuksen antama lähetyskäsky, Matt. 18:18-20. Tavoitteena oli tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia eli ensin auttaa heitä tulemaan Jeesuksen luokse ja sen jälkeen auttaa heitä muutosprosessissa kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Opetuslapseuteen kuuluu ainakin neljä ulottuvuutta:
Jeesuksesta oppiminen, sekä tiedollisesti että tavalla, joka muuttaa elämää ja asenteita
Jeesuksen seuraaminen, mallin ottaminen hänestä, Jumalan ja ihmisten rakastaminen
Jeesuksen, hänen seurakuntansa ja valtakuntansa palveleminen
Jeesuksesta todistaminen
Yksinkertaistettuna opetuslapset ovat niitä, jotka kuulevat, ymmärtävät ja noudattavat Jeesuksen opetuksia. On totta, että Jumala rakastaa meitä niin paljon, että saame tulla hänen luokseen sellaisina kuin olemme. Yhtä totta on, että Jumala rakastaa kohtaamiamme ihmisiä niin paljon, että hän ei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme. Hän muuttaa meitä, että voisimme edustaa paremmin Jeesuksen läsnäoloa maan päällä. Seurakunta on Kristuksen maan päällä oleva ruumis.
 
Opetuslasten ensimmäinen yhteisö, seurakunnan prototyyppi, syntyi Jerusalemiin. Tässä Luukas listaa opetuslapsena kasvamisen keskeiset elementit eli seurakuntaelämän peruspilarit.
 
I             Kaste, j. 41
Ne, jotka ottivat vastaan Pietarin sanat, ottivat vastaan evankeliumin, totuuden Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja Jeesuksen itsensä. He saivat lahjana synnit anteeksi, pääsyn Jumalan lasten joukkoon, heräämisen hengellisestä kuolemasta ja Pyhän Hengen sisimpäänsä.
Ensimmäinen askel uudessa elämässä oli kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se merkitsi julkista ja kehollista sitoutumista Jeesuksen seuraamiseen.
 
II            Opetus, j. 42
Apostolit noudattivat lähetyskäskyä: ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. He opettivat uusille uskoville sen, mitä Jeesus oli opettanut heille puheillaan, elämällään ja ihmeillään. Tällaisessa opetuksessa pysyminen, sille omistautuminen tukee kasvua.
Jeesus sanoi, että ihmiset eksyvät, jos he eivät tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Apostolien opetuksissa ilmeni Jumalan antamien kirjoitusten viisaus ja Jumalan voima. Jeesus on molempia, 1. Kor. 1:24. Apostoleilla oli sekä tietoa että tulta. He välittivät tietoa, jossa paloi Jumalan tuli.
Raamatun sana on elävä ja voimallinen. Kun sinä luet Raamattua, Raamattu lukee sinua ja tarjoaa sinulle sekä mahdollisuuden että voiman muutokseen.
 
III           Yhteys, j. 42
koinonia => liikekumppanuus, läheinen yhteys, syvä ystävyys, kommunikointi, keskinäinen avunanto ja tukeminen, sisäinen yhteenkuuluvuus, ateriayhteys, avioliitto. Elämän jakaminen toisten kanssa. Osanottaminen toisten elämään.
Ihminen tarvitsee avointa yhteyttä toisiin voidakseen hyvin, saadakseen tukea ja lohdutusta. Samalla hän saa mahdollisuuden oppia toisilta ja toisista, saa sytykkeitä omaan kasvuprosessiin.
Osallisuus pienryhmään, palveluryhmään tai vapaamuotoiseen ystävien yhteyteen on merkityksellistä oman hyvinvointisi kannalta ja samalla se tukee Jumalan työtä sinussa.
Rakkaudellinen yhteys on tunnusmerkki Jeesuksen muuttavasta voimasta: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”, Joh 13:35
Yhteys suojelee, varjelee, tukee, auttaa, laajentaa näkökulmia, hioo särmiä.
 
IV           Ehtoollinen, j. 42
Luukas rakensi Pyhän Hengen avulla tämän listauksen suorastaan nerokkaasti. Ikään kuin hän olisi tiedostanut, että kaikkien voimavarat eivät riitä määrätietoiseen omistautumiseen Jumalan sanan tutkimiseen eivätkä syväsukellukseen yhteyden rakenteisiin. Siksi hän nostaa kaiken keskiöön ehtoollisen, joka julistaa Jeesuksen ristintyötä, ansaitsematonta armoa ja Jumalan rakkautta, joka on täysin riippumatonta meidän teoistamme tai kyvyistämme. Kaiken yläpuolelle nousee armo, jossa me saamme levätä täydellisesti rakastettuina.
Luukas viestittää, että vaikka seurakunta on yhteisö, jonka kautta Jumala toteuttaa päämääriään ja missiotaan maailmassa, se on samanaikaisesti myös yhteisö, jossa väsynyt ja haavoitettu saa turvallisesti vain levätä.
 
V            Rukous, j. 42
Juutalaiset kasvoivat rukouksen kyllästämässä kulttuurissa. Jeesuksen rukouselämässä oli kuitenkin jotakin niin erilaista, että he pyysivät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan. Yksi merkittävä ulottuvuus oli siinä, että Jeesuksen rukoukset olivat suhdelähtöisiä ja suhdekeskeisiä. Siksi Jeesus aloitti rukousopetuksensa sanoilla ”Isä meidän”.
Rukouksella rakennetaan Jumalan valtakuntaa, tuhotaan Paholaisen linnakkeita, liitytään Jumalan suunnitelmiin ja annetaan Jumalan tehdä muutostyötään sydämissämme.
 
Nämä viisi tekijää ovat opetuslapseudessa kasvamisen ja hengellisen edistymisen peruspilareita. Kaste on kertaluontoinen tapahtuma, kaikki muut toistuvia, elämänmittaisen kasvun aineksia. Harrasta niitä, mutta muista myös, että Jumala rakastaa sinua aivan yhtä paljon myös silloin kun et jaksa.

Saarna 17.8.25 Kristiina Raassina
ETEENPÄIN MENEVÄ LÄHETYSSEURAKUNTA
Joskus puhutteleva teksti löytyy tien vierestä.
”Älä katso taakse, emme ole menossa sinne” Turku 800 v. tunnus, synttärit v. 2029.
Tämä on hyvä ohje meille seurakuntana. Olemme menossa eteenpäin. Seurakunnassa tapahtuu kokoa ajan eteenpäin menoa.
Me kasvamme hengellisesti. Syntyy uusia uskovia. Kastetaan uusia uskovia. Täytytään Pyhällä Hengellä. Armolahjoja käytetään rohkeasti…. ainakin näin pitäisi olla.
Olemme viimeisen vuoden aikana kuulleet hienoja uutisia nuorten keskellä tapahtuvasta hengellisestä liikehdinnästä Suomessa ja maailmalla. Kesäkuussa oli upea The Send -lähetystapahtuma. Rukoillaan, että hyvä vaikutus jatkuu.
Katsommeko taakse?  Voimme kuitenkin oppia menneistä tapahtumista. Olemme lukeneet aikaisemmista herätyksistä tai lähetysmatkoista. Emme saa jäädä iloitsemaan vain menneistä tapahtumista. Ne voivat kuitenkin rohkaista meitä kulkemaan eteenpäin.
Miksi teemme tavoittavaa lähetystyötä? Perusteita siihen:
Lähetystyö on lähtöisin Jumalan tahdosta
”Jumalan lähetys eli Missio Dei on Jumalan tahdosta alkanut lähetystehtävä, jonka tavoitteena on Hänen kunniansa ilmestyminen ihmisten keskellä. Tämä toteutuu jumalan kokonaisvaltaisessa pelastussuunnitelmassa” (Fida International 2014, 11).  Jumalan kunnia ilmestyy ihmisten keskelle, kun ihmiset saavat kuulla evankeliumin ja ottavat sen vastaan.
Seurakunnan tehtävänä on tehdä työtä Jumalan tahdon mukaan. ”Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen” (Hep.13:20–21). Jumalan tahto on, että käytämme lahjojamme Hänen tahtonsa mukaan eli viemme eteenpäin viestiä Jeesuksen ristinkuolemasta meidän syntiemme tähden.
Jeesus lähetti (lähettää) meidät Pyhän Hengen voimassa liikkeelle
Jeesus antoi opetuslapsille lähetyskäskyn. Se pohjautui Jumalalta saatuun arvovaltaan. Sama käsky kertoa pelastussuunnitelmasta ja opetuslapseuttamisesta kuuluu myös meille. (Matt.28:18-20.)
Jeesus pyysi opetuslapsia odottamaan Jerusalemissa Pyhän Hengen kastetta. (Apt.1:4-5).
(Apt 2:1, 42–47). Helluntaina Pyhä Henki laskeutui ihmisiin. Pietarin puhe sai aikaan kuulijoille piston sydämeen ja uskoivat ja sen jälkeen heidät kastettiin. Seurakunta syntyi silloin.  Pyhän Hengen läsnäolo loi yhteyden ja keskinäisen rakkauden uskovien joukkoon. Pyhä Henki antoi rohkeuden julistaa. Pyhän Henki ilmeni voimana julistuksessa ja ihmeissä.
On hienoa lukea siitä, mitä Pietarissa tapahtui Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ennen niin kiivasluonteinen pelkuri olikin rohkea ja nöyrä julistaja.  Pyhä Henki voi muuttaa myös meitä arasta rohkeaksi.  Hyvä tietää.
 
Seurakunta on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin
Helluntaina Pietarin puheen jälkeen sanotaan, miten Jumala lisäsi joka päivä uusia pelastettuja (Ap.t.2:47). Pelastava usko tarkoitti sitä, että uskottiin Jeesuksen olevan Messias ja Herra. Jeesuksen nimeen suoritettu kaste rajasi seurakunnan yhtenäiseksi joukoksi. Seurakunta kasvoi. Jerusalemin seurakunnan ulkopuolella olevia kiinnosti uskovien into Jumalan palvomiseen ja uskovien yhteys. Tässä haastetta meille.
Paavali perusti paikallisia seurakuntia. Seurakunnilla oli tietty järjestys ja virat seurakunnan rakentumiseksi ja lähetystyön tekemiseksi.
Aluksi oli vain yksi paikallisseurakunta, joka oli samalla yleisseurakunta (Ap.t. 8:1). Varsin pian seurakuntia oli Juudeassa, Galileassa ja Samariassa (Ap.t.8:1, 9:31). Sitten paikallisseurakuntia alkoi syntyä pakanoiden keskuuteen, kuten Antiokiaan. Sieltä alkoi varsinainen lähetystyö (Ap.t.13:.1). Alussa Jerusalemin seurakunnalla oli auktoriteettiasema muihin seurakuntiin, mutta varsin pian kaikki seurakunnat olivat tasavertaisia ja itsenäisiä. Myös Tessalonikan seurakunta oli lähettävä seurakunta (1.Tess.1:8). – Kun teemme lähetystyötä ja syntyy seurakunta, haluamme, että siitä tulee myös lähettävä seurakunta.
Seurakunnan tehtävä on lähetystehtävä. ”Helluntaina syntyi seurakunta, jonka tehtävänä oli julistaa ilosanoma Jumalan valtakunnasta kaikille maailman kansoille. Jumalan valtakunta on jo nyt läsnä seurakunnan kautta, siksi evankeliointi ja lähetystyö ovat luovuttamaton osa seurakunnan olemusta” (Fida International 2014, 12).
Lähetystyö alkaa kotiseurakunnan keskeltä. Antiokian seurakunta oli Paavalin ja Barnabaksen lähettäjä seurakunta. Antiokian seurakunta oli opintokeskus ja ylistyskeskus. Seurakunnan näkynä oli auttaa muita. Se oli todellinen lähetysseurakunta. Hyvän opetuksen lisäksi profetaallinen rohkaisu ja vahva rukouselämä ohjaavat uskovia lähetystyöhön.
Miten nämä edellä kuvatut asiat kuuluvat meille?
Perusasiat eivät ole muuttuneet. Emme pysty toimimaan ilman Pyhää Henkeä. Apostolien teoissa meille näytetään se. Tarvitsemme Pyhän Hengen läsnäoloa keskellämme seurakunnassa ja myös arjessamme. Rukoilemme sairaiden puolesta. Rukoilemme erilaisten elämän haasteiden puolesta. Kerromme rukousvastauksista.  – Miten muuten saamme iloita?
Olemme myös oppineet, että kaiken tehdyn työn takana on rukous. Rukous synnyttää ja ylläpitää herätyksiä. Lähetyskentillä ei selviä ilman rukousta ja tarvitaan myös muiden rukoustukea. On hyvä rukoilla itsekseen, mutta on myös tärkeää olla yhteisissä rukoushetkissä mukana.
Meidän seurakuntamme on tehnyt pitkään ja laajasti lähetystyötä. Olin itsekin taas yllättynyt, kun luin historiikkeja, miten paljon seurakuntamme kautta on lähtenyt lähettejä, erilaisia persoonia erilaisiin tehtäviin.  Palkattujen työntekijöiden lisäksi on ollut useita vapaaehtoisia omakustanteisia lähetyshenkisiä seurakuntalaisia. Olemme siis seurakuntana rukoilleet lähetystyön puolesta lähes 100 vuotta.
Seurakuntaelämässä on erilaisia aikakausia ja niin myös lähetystyössä on erilaisia aikakausia. Markus Nordblom piti hyvän esityksen kesäkuussa, kun hän toi esille, miten esim. Thaimaan lähetystyön painopiste on muuttunut vuosien aikana ja miten eri lähetit ovat toimineet omalla tavallaan eri aikoina. Pehkoset, Ruohomäet, Nordblom vanhemmat ja nuoremmat, Raassinat, Ylitalo. On menty pioneerivaiheesta kumppanuuteen.
Lähetin ja lähettäjän on tärkeä tunnistaa, missä vaiheessa lähetyskentällä ollaan. Pioneerivaiheessa perustetaan seurakuntia ja lähetin rooli on merkittävä. Vanhemmuusvaiheessa lähetti vielä tukee erilaisten rakenteiden luomisessa kuten raamattuopiskelun järjestämisessä. Lähetin rooli pienenee lähetysprosessin edetessä. Kumppanuusvaiheessa kansallinen seurakuntaliike on jo vahvistunut melko itsenäiseksi.   Osallistumisvaiheessa voidaan vielä antaa asiantuntija-apua kentälle, mutta työn omistajuus on siirtynyt kokonaan paikallisille. ”Voimaantuminen johtaa siihen, että syntyneet seurakunnat osallistuvat itse uusien seurakuntien perustamiseen ja niistä tulee lähettäviä seurakuntia” (Fida International 2014, 29). Lähetin pitää uskoa alusta alkaen, että lähetystyö tulee etenemään ja että paikallisilla on kykyä viedä työtä eteenpäin Jumalan avulla.
Seurakuntamme lähetystyötä on tehty myös yhdessä sosiaalisen auttamistyön kanssa. Ihmisen on helpompi kuulla evankeliumin sanoma, kun on saanut ruokaa tai muuta apua elämän haasteisiin. Olemme esim. saaneet lähettää monia hoitajia lähetystyöhön mm. Etiopiaan. Kentällä on tarvittu erilaisia ammattilaisia, erilaisia taitajia, vaikka julistaminen on ollut iso osa työtä. Ja nyt olemme lähetystyössä taas sellaisessa vaiheessa, että oman ammatin kautta on mahdollista lähteä lähetystyöhön, kun muuten ovet eivät aukea.
Lähetystyöhön ei lähdetä valmiina vaan oppijana: vieras kulttuuri, uusi kieli. Itsestäkin löytyy uusia asioita. - Taas tulee tärkeäksi rukous lähettien puolesta.
Jumala käyttää vielä tänäänkin seurakuntaa välikappaleenaan. Meillä on ollut tiettyjä periaatteita lähetyspolkuun liittyen. Jumalan kutsun kuulevat sekä seurakunta että asianomainen yksilö. Paikallisseurakunta on hyvä paikka valmistautua lähetystyöhön. Jumalan suunnitelma toteutuu juuri oikeaan aikaan. Lähetystyöhön lähtijän valmisteluaika voi olla useita vuosia. Paavalia valmisteltiin 12 vuotta. Lähetyskandidaatin on hyvä näyttää taitonsa kotiseurakunnan keskellä ennen kentälle lähtemistä.
Sain seuraavan tekstin eräällä lähetyskurssilla. Mike Stachura: ”Merkittävän seurakunnan merkki ei ole sen istumapaikkojen määrä, vaan lähetettyjen määrä”.  Onko meillä vielä mahdollisuus lisätä seurakunnan lähetystyötä? Mennä lähetysseurakuntana eteenpäin.
Mikä sitten saa meidät liikkeelle? Rakkauden kaksoiskäskyssä kehotetaan: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Kun annamme Pyhän Hengen tehdä työtä meissä, niin rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin kasvaa. Haluamme lähteä viemään evankeliumia lähelle ja kauas.
Toivon, että tämän puheen otsikko on meille profetaallinen julistus: olemme eteenpäin menevä lähetysseurakunta.
Sinun lähetystyösi tänään:
Rukoile, miten voisit olla mukana tavoittavassa työssä
Esirukous lähetystyön puolesta, nykyisten ja tulevien lähettien puolesta
Taloudellinen tuki lähetystyöhön